Nimikin syntyi sattumalta Ahveniston vesipedot - sisämaan vanhin sukellusseura - syntyi 23.5.1960 vähän kuin vahingossa Hämeenlinnan Uimaseurasta, kun kilpauinnin harrastaminen ei onnistunut. Pystyyn pistettiin toinen seura, Vesipedot.{mosimage} Persoonallinen nimi keksittiin hädässä. Seuran säännöt olivat valmiina, mutta nimi puuttui. Nimi keksittiin paikallisten täti-ihmisten haukuista. "Vanhat pedot jahtaavat nuoria tyttäriämme Venetsialaisissa" pahat kielet väittivät. Ainakin Hämeenlinnalaiset muistavat ennen sotia alkaneet Venetsialaiset, jotka olivat yöuimanäytöksiä, maailman ensimmäisiksi kehuttuja. Koko perustajaporukka, säännöt laatineet Risto Niiles ja Jouko Siipi, perustamassa mukana ollut Rainer Ansalahti, sekä heti alusta mukaan lähteneet Reijo Viiala, Pertti Muona, Juhani Ranta ja Jorma Salari olivat poikkeuksellisen hyviä uimareita. Siitä ovat osoituksena kymmenet mestaruudet, niin uinnista kuin sukelluksesta. Varusteet haalimalla kokoon Kun sukeltamista käynnistettiin Hämeenlinna seudulla olivat varusteet lähinnä viitteellisiä. Snorkkelit väännettiin muoviputkesta, maskit olivat soikeita nenä samassa laukussa silmien kanssa. Kalliit hainevämalliset räpylät hankittiin Helsingistä. Regulaattorin tapainen tilattiin ulkomailta Helsingin kautta. Tasapainotusliivistä ei 60-luvulla ainakaan Hämeessä oltu kuultukaan. Pullokauppana toimi Parolalainen romuvarasto, mistä sukeltamiseen innostuneet miehet noutivat panssarivaunujen käynnistyspulloja. Pullot olivat viisilitraisia ja niin painavia ettei painovyötä tarvittu. Ilmaa saatiin ainoastaan AGA:lta Helsingistä. Seuran "rikastuttua" saatiin Jouko Siiven takauksella Nereus - ensimmäinen kompressori. Sitä säilytettiin Ahvenistolla lautakopissa ja se palveli esimerkiksi Ruotsinsalmen sukellusleirin ainoana ilmalähteenä. Historian hämäryydessä ei ollut sukelluspukujakaan. Pinnan alla painettiin pelkillä uikkareilla. Rainer Ansalahti hankki seuran ensimmäisen märkäpuvun Pirelliltä. "Maailmankuulua kylmyyttä", luonnehti Raikka pukuaan. Tee-se-itse märkäpukujen esi-isät pistettiin ylle apteekista hankitun lääketalkin avulla. Puku siroteltiin täyteen talkkia ja ravisteltiin. Puku imaisi ihoon kiinni niin tiukasti, ettei sitä yksi riisuttukaan pois. Ihokarvat lähtivät yleensä puvun mukana, kun aineenvaihdunnan kiihdyttyä tuli kiire puvusta ulos. Neopreeniin oli oma liimansa, jolla osat liitettiin yhteen. Jos ja kun puku repesi, aukeni kerralla koko selkä tai sauma.
|
